torstai 21. heinäkuuta 2016

Toipilas uusi iskäkoira!

Mitä meille kuuluu? Meille kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Kesä tuntuu menevän ohi ennen kuin huomaakaan. Voisin kirjoitella jälkeen päin tulospostauksen kesän ajalta kuvien kera, mutta kerrotaan nyt, että pikkujätkästä tuli viikonloppuna isä toisen kerran! Voihan pentukuume..




Pentukopassa on kaikki hyvin ja toivotamme onnea kasvuun ja kaikkeen muuhunkin! Hepun viime pentue oli aivan super huikea luonteiden puolesta, joten kovat on odotukset tämänkin pentueen suhteen.

Hepulle kävi viikko sitten keskiviikkona pieni onnettomuus. Herra törmäsi hallilla pyörätuoliramppiin ja loukkasi hieman etujalkaa. Jalan tila meni vähän huonommaksi alkuviikosta, joten kävimme tiistaina eläinlääkärissä näyttämässä jalkaa. Kivulla ja säryllä pieni mies tästäkin selviää tai no, Heppuhan ei vaikuta lainkaan edes kipeältä. Tassuside jalassa viilettää vaan menemään ihan normaalisti!

Eläinlääkäristä kotiuduttiin illalla klo 22 jälkeen

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa myös hierojalla. Tiistain vuoksi päätimme, ettei Heppua hierota kokonaan, kun ei ole tiedossa aiheuttaako hierotus Hepulle pahaa olo tms. Isot lihakset käytiin kuitenkin läpi ja vähäiset kireydet aukesivat helposti. Mitenkään erityisen usein Heppua ei todennäköisesti tarvi hierotella. Hieroja kehui myös useammasti Hepun lihaksia. Jätkällä on kuulemma upeat lihakset! Tämä kommentti lämmitti mieltä kovasti. :)

Muuten kesään on mahtunut paljon mm. näyttelyitä. Todella kivoja näyttelyreissuja on tullut tehtyä tuttujen kanssa! Agility on ollut vähän katkolla työkiireiden vuoksi, mutta kunhan Heppu tästä taas toipuu, niin sitten uudella innolla sen pariin. Toukokuun lopussa koimme myös menetyksen ja samalla sitä taas tajusi, kuinka rakkaita näistä pienistä koirista tuleekaan.. Joskus sitä toivoisi, että niihin kiintyisi vähän vähemmän, ettei luopuminen sattuisi niin paljon.. Mutta toisaalta. Kun noihin koiriin kiintyy ja niistä tulee niin tärkeitä ihan vaan niiden itsensä vuoksi, niin samalla niiden kanssa elosta saa paljon enemmän irti. Mamman pienet <3 Aika auttaa, muistot säilyy. Pienellä on nyt hyvä olla.

torstai 28. huhtikuuta 2016

Punkkikesä?


Terveisiä meiltä. Tämän päivän saldona 9 punkkia!! Seitsemän löytyi koirista ja kaksi omistajasta...


torstai 21. huhtikuuta 2016

Hepusta on tullut isä!

Hepusta tuli maanantaina kolmen tyttöpennun isä! <3 Valitettavasti yksi tyttö on tosi pieni, eikä taida selvitä elämään.. Emä synnytti pennuista kaksi salaa yöllä, joten ei ole tietoa, miten tämän pienokaisen syntyminen sujui. Kaksi muuta ovat onneksi todella reippaita ja pulleita. Iloisia ollaan prinsessoista Hepun kanssa. Eikös sitä sanota, että tosi miehet tekee tyttöjä? Vai oliko se niin, että suuret rakastajat saavat tyttöjä? ;) Ehkä Heppu on niitä molempia. :D

Tytöistä yksi on black&tan ja kaksi punamustaa. Innolla jo odotan pentujen kasvua, että pääsen näkemään Hepun tyttäriä!



sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Lylly jälleen SM-kisoihiiiiin!!!!

Tässä kuussa on tullut taas todistettua, kuinka monipuolinen rotu venäjäntoy voi parhaimmillaan olla! Niin iloinen ja ylpeä minun mussukoista <3

Lylly palasi muutaman viikon treenitauon jälkeen suoraan agilityn kisakentille ja vau, mikä mimmi!!! Kaksi rataa, tuloksena TUPLANOLLA, pääsylippu SM-kisoihin, sekä palkintosija!! Sertikin oli niin lähellä. Kaksi Lyllyn edelle mennyttä koiraa olivat molemmat valioita, mutta osallistujamäärä jäi pari koiraa vajaaksi, joten serti ei ihan siirtynyt kolmannelle. Vaikean keppikulman vuoksi varmistin keppialoituksen, joten siitäkin olisi voitu nipistää se 0,6s pois, mikä jäi erottamaan meidät sertistä. No ei minua oikeasti edes harmita. Lylly oli ihan liekeissä ja tikkasi molemmat agiradat 4,15 ja 4,16 etenemillä, joten lujaa mentiin keinusta huolimatta! Ihan super hauska kisapäivä!!

Ensimmäinen muumimuki kolmosluokasta :D




Saa nähdä lähdetäänkö me kesäkuussa Nastolaan SM-kisoihin. Olin jo päättänyt, ettei me lähdetä kisaamaan sinne, vaikka osallistumisoikeus saataisiinkin, mutta nyt ajatus todellakin polttelisi.. Olisihan se kiva kokea SM-huuma vielä kerran, vielä kerran yhdessä oman pienen Lyllikin kanssa.

Kuva viime vuoden SM-kisoista.


Tunnistatteko, ketkä pomppii tämän videon alussa? ;)



Ville-iskä sai viime kuun loppupuolella rally-tokokisoista koularin RTK1:en ja sehän tarkoitti sitä, että alkukuusta kisattiin OKK:n rallykisoissa jo AVO-luokassa. Uusien liikkeiden treenaaminen jäi aivan puolitiehen. Pennut + hoitokoira + muutto varmisti sen, ettei ylimääräistä aikaa yksinkertaisesti löytynyt, vaikka kisat painoivat päälle. En kerinnyt sisäistämään kunnolla liikkeitä, mutta niin vaan kisoihin mentiin ja pieni ihme poika sai kaksi hyväksyttyä tulosta!! Houkutuksen se bongasi jo kaukaa, mutta onneksi siellä oli vain leluja, niin ei sentään jumitettu loppupäiväksi sille rastille.. Ongelmissa varmasti ollaan jossain vaiheessa, kun ahneen veteraanin nokan eteen tuodaan herkkuja, kun kyllähän vanha kisakoira tietää, milloin mamma saa komentaa ja milloin ei. ;) Me ollaan nyt siis yhden hyväksytyn tuloksen päässä voittajaluokasta! Aika huimaa, kun miettii, ettei me edes treenata rally-tokoa ja kisaaminen on aloitettu vasta tänä vuonna. Silti viisi starttia ja viisi hyväksyttyä tulosta. Ville on hieno!

Laitetaas isukistakin hieman kuvia! Kuvat on ottanut Sari Eskelinen (kuten ylemmän Lyllyn kuvankin)







Me tosiaan muutettiin kuun vaihteessa. Nyt asumme noin viiden minuutin kävelymatkan päässä hallilta, joten treenimatka ei ole jatkossa ainakaan pitkä. Vielä ei ole kuitenkaan käyty omatoimitreenaamassa täällä asuessa, mutta monesti hallin ohi aamulenkkiä tehdessä olen miettinyt, että jos olisi kännykkä mukana, niin kyllä me käytäisiin pienet treenit vetämässä. Nameja löytyy aina taskusta, mutta kännykkä on harvoin lenkillä mukana.. Kännykkä toimii siis "avaimena" halliin.

Saagan pennuista kaksi on jo lentänyt pesästä ja miten haikea olo voikaan olla.. Niistä kerkiää tulla vaan niin rakkaita.. Pienet hännän vipatukset ja terävät hampaat varpaissa.. Mutta olen vakuuttunut, että kaikki pennut saivat parhaat mahdolliset kodit; aktiiviset, ihanat, harrastavat. Odotan innolla, minkälainen tulevaisuus muksuilla on! Eiköhän niitä nähdä esim. näyttelykehissä. Ekana lähteneen pennun kodilta on tullut pitkin viikkoa viestiä, kuinka reipas pieni riiviö onkaan. Kotiin tulevien vieraiden ihmisten syliin kiivetään heti ja kaikki eläinkaupan asiakkaat moikkaillaan rohkeasti läpi. Naapurin päiväkodin lapsilaumakin kävi pentua ihastelemassa ja silittelemässä, eikä neitiä pelottanut lainkaan. Reipas tyttö! Toinen matkusti perjantaina pitkän matkan uuteen kotiin ja on myöskin kotiutunut hienosti uuteen paikkaan. Kotimatkan aikana tuli jo viestiä, että pentu on oikea hännänheiluttaja! <3

Isoveli





Joko olen kertonut, että Hepustakin on tulossa isä ensi viikolla? Vähän meinaa jo jännittää. :) Heppu on kyllä ihana. Yksi päivä annoin aikuisille koirille luut purtavaksi ja Heppuhan päätti syödä luun pentujen keskellä. Yksi pennuista puri luun toista päätä, yksi hengaili Hepun mahan alla ja yksi roikkui samalla Hepun korvassa, mutta niin vaan jätkä pureskeli tyynesti luutaan ja välillä vaan kääntyi toiseen asentoon, kun pennut alkoivat liikaa haittaamaan syöntiä. On sillä vaan ollut pitkä pinna pentujen kanssa. Toivottavasti Hepun pennut perivät Hepun ihanan, kiltin ja ihmisavoimen luonteen. Mahdollisesti syntyviä poikapentuja on pentueessa vielä vapaana, mutta kaikki nartut on jo alustavasti varattuja. Ihan näin vinkkinä, jos Hepun kaltainen ihana poika kiinnostaisi. ;)

Tämä viikonloppu oli minulla täysin koiravapaa ja se kuluikin häitä juhlien. Koirat lähtivät perjantaina aikaisin jo hoitoon. En edes muista, milloin viimeksi koko porukka olisi ollut yhtä aikaa hoidossa.. Vaikka itse pidin koiravapaata, niin silti ajatukset olivat aika tiukasti kiinni koirajutuissa. Nimittäin minun kasvatti ja sijoituskoira olivat molemmat osallistumassa näyttelyyn tänä viikonloppuna ja molemmille tämä oli ensimmäinen näyttely 2v synttäreiden jälkeen. Molemmat siis hakivat sitä viimeistä valioittavaa sertiä. Ja kummatkin onnistuivat siinä!! Mesi ja Elli valioituivat tänä viikonloppuna Suomen muotovalioiksi. Aivan upeaa!!



Vielä täytyy loppuun kertoa Lyllyn treenikerrasta maaliskuulta. Treenikaveri päätti kokeilla Lyllyn ohjaamista agiradalla. Kerkesin jo miettiä, että mitähän tästä tulee, kun Lylly on niin mammankoira, eikä sitä ole ikinä kukaan muu ohjannut. + vieras ihminen kun ohjaa, niin lähteekö se lainkaan edes mukaan? No lähtihän se. Matkalla lähtöpaikalle se haahuili vähän omiaan ja kierteli sellaista ympyrää lähistöllä. Ei palannut minun luokse kuitenkaan. Kun radalle lähtivät, niin Lyllyhän tikkasi menemään ihan tosissaan! Se haukkuikin matkalla, että "nyt äkkiä niitä käskyjä minne mennään"! Ei se edes vilkaissut minuun, vaikka istuin ihan kentän reunalla ja nollaradanhan ne teki! Tiedänpä jatkossa, että Lyllyä voi joku muukin ohjata radalla, jos olen itse joskus estynyt.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Leikkisetä Heppu

Heppu rrrrakastaa pentuja! Kun pennut muuttivat pentuaitaukseen asumaan, niin Heppu oli aina ihan innoissaan seuraamassa niiden tekemisiä. Varsinkin, jos minä olin aitauksessa, niin se istua tapitti koko ajan vieressä ja yritti kuikuilla pentuja kohti.

Kun Saaga ei enää niin innokkaana puuttunut pentuaitaukseen tulemiseen, niin sen jälkeen Heppu alkoi varastelemaan pentujen leluja. Yritin kaivella lelukopan kaikista alimmaisia (eli niitä ei-niin-suosittuja) leluja pennuille, mutta voi sitä pienen Heppu-miehen riemua, kun se löysi uusia leluja pentuaitauksesta! Sen jälkeen sain keräillä leluja jopa minun sängystä.. Välillä Heppu tuli ihan innoissaan esittelemään, kuinka oli taas löytänyt uuden hienon lelun itselleen. <3

Kun pennut alkoivat kävelemään, niin Heppu alkoi leikittämään niitä. Vielä palleroiset pennut eivät kauhean sporttisesti juoksentele, mutta Heppu jo innolla pomppii ja leikittää niitä. Välillä pennut ovat ihan kummissaan, kun Heppu käy niitä leikittämässä ja sitten iskee hepuli ja mennäänkin joka paikkaa ympäri. Pennut eivät kerkiä edes hoksata mitä tapahtui, kun äsken se oli tässä ja sitten se lähti salaman lailla pois.. Pennut eivät pysy vielä Hepun matkassa. Kunhan ne vähän vielä kasvavat, niin voin kuvitella, mikä meno on sen jälkeen.. Läjä ympäriinsä sinkoilevia toitsuja. Pieni Hulda on aivan ihastunut Heppuun ja pyytää sitä jo ihan omatoimisesti leikkimään. Heppu on niin mainio leikittäjä! Sillä on tosi pitkä pinna ja se osaa olla tosi kiltti pennuille. Parempaa isoveljeä ei voisi toivoa naperoille.

Pitkällä putkella on tosi vaikea kuvata sisällä leikkiviä koiria. Vauhtikuvia en ole saanut otettua, mutta tässä kuitenkin pari kuvaa innokkaasta isoveikasta:






Korvarapsutus menossa <3

Pennut kasvavat niin nopeasti ja onhan ne aivan ihania! Aamulla on kiva herätä, kun vastaan kipittää kolme pentua, joiden hännät heiluvat ihan vimmatusti. <3 Sama juttu, kun tulen kotiin. Tytöt ovat todella reippaita ja rohkeita menijöitä. Poika on porukan suurin ja rauhallisin. Melkoinen nallekarhu!

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Kuulumisia

Pitkästä aikaa vähän kuulumisia. Saagalle ja pennuille kuuluu tosi hyvää. Pennut ovat todella pulleita tapauksia ja koko ajan liikkuvat ja leikkivät vaan enemmän. Saaga on super kärsivällinen mammakoira - aivan kuten aina ennenkin on ollut. Ensi viikolla pennut tulevat jo neljän viikon ikään. Kauhea kuinka aika rientää! Tänä viikonloppuna meille on käynyt ensimmäiset vieraat pennunkatsojat kylässä, joten eilen ja tänään riitti säpinää vieraiden kanssa. Mammakoiralle tuttuja ihmisiä on vieraillut jo aiemmin, mutta kovin paljon aiemmin pennuissa ei ole ollut juurikaan nähtävää, kun ne ovat olleet vaan nukkuvia nyyttejä. Vielä en ole myöskään pystynyt päättämään, että kuka pennuista on menossa minnekin päin maailmaan. Kodit joutuvat siis vielä hetken aikaa jännittämään päätöksiä. Odottelen vielä ennen päätöksen tekoa luonteiden selvempää näkymistä, sekä hampaiden puhkeamista.

Pari onnetonta kännykkäräpsyä:

Pennut löysivät parhaan mahdollisen nukkumapaikan vieraan sylistä. Tottakai myös Saaga on paikalla kerjäämässä rapsutuksia



Lyllyn kanssa kerittiin tänään myös käväisemään agilitykisoissa ja olihan meillä hauskaa! Jäi todella iloinen fiilis radoista, vaikka nollia ei tänään tullutkaan. On se vaan maailman paras taskuraketti. <3 Ensimmäisellä radalla Lyllyn ja agilitynollan välissä oli vain okseri - se meidän pahin vihollinen. Se oli toiseksi viimeinen este ja Lylly rysäytti taas suoraan siihen pahki. :( Vitonen siis siitä. Toinen rata oli loistava ja siinä minä möhlin JÄLLEEN yhden takaakierron.. Aiemminkin niissä on hyllytelty ratoja. Voi minua.. Mutta mikä vauhti ja tekeminen!! Superrrr!!! Se on vaan niin pienestä kiinni tässä lajissa. :) Lylly oli niin iloinen ratojen jälkeen, että se näytti ihan siltä kuin se nauraisi. Agility on kivaa!

Vielä pari kuvaa pentuhetkistä parin päivän takaa:




Ja vielä kuva karvaisesta vieraasta <3

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Maaliskuun eka -jollakin on hieman pallo hukassa!

Olipa kerran Heppu-poika, jolla oli pallo hieman hukassa. Pienen miehen suurella innolla se ryntäsi lentävän pallon perään.. Mutta minne katosi pallo?

"Tänne se jonnekin lensi"
"Missä, missä mun pallo on??"
etsintä jatkuu..
Hmmm...
Pallo löytyi!! - ja upposi saman tien pienen miehen käsittelyssä jonnekin lumen syvyyksiin..
"Johan tämä nyt on..."
Grrrr...
Mamman oma hupsu <3
Sitten alkoikin kauhealla tohinalla kaivuuhommat 
Ja se jatkui...
ja jatkui...
Joko nyt löytyy?
Ei vieläkään!
Ja kaivaminen jatkuu...
Vihdoin! Hepun pallo löytyi <3

Ja sen jälkeen täällä olikin maailman onnellisin toitsupoika! Voi sitä palloriemua.